Haluan olla vesipisara,
joka sataa kasvoillesi.
Haluan olla tuulenvire,
joka kesällä hivelee hiuksiasi.
Haluan olla patja,
jonka päällä nukut.
Haluan olla tyyny,
jolle lasket pääsi illalla.
Haluan olla kitarankieli,
jota sormellasi näppäilet.
Haluan olla punasolu,
joka vuorollaan vierailee sydämessäsi.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viikolla sovittiin,
nähtäis taas meillä.
Sä tulisit meidän miittiin,
etkä pysyisi teillä.
Päivät kuluivat
ja mä odotin.
Tunnit matelivat,
sua turhaan kaipasin.

Sä jätit tulematta.
Se on totuus.
Mä jäin taas yksin.
Se ei oo tunne uus.
Mä yksin jään aina,
sua se ongelma ei paina.
Sä oot valehtelija
ja mä vain uskon sua aina.

Sängyssä vain makasin,
itkin tyynyyn pehmeään.
Yksin vain kaipasin
sun syliisi lämpimään.
Joskus on niitä päiviä kun
tunnen olevani turvassa sun
kädet yhä ympärillä mun.
Nyt se tunne katoaa.

Sä jätit tulematta...

Nyt on taas se päivä,
milloin katoaa tää häivä.
Huolen häivä vanha
ei se korvaudu rahalla.
Tein mitä vain
kunhan sut syliini sain.
Mutta nyt tää valhe paljastuu,
oot musta välittänyt yhtä paljon kuin Kuu.

Sä jätit tulematta...

Älä leiki rakastunutta,
kukatkin leikkii lakastunutta.
Sä oot mut menettänyt,
etkä takasin saa.
Anna mun mennä nyt,
niin valheiden verkko jäädä saa.

Sä jätit tulematta...
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Uinuu tähtöset nuo
jossain tuolla kaukana.
En niitä silti näe,
mutta jotenkin ne minuun vaikuttaa.

Leviää kiihkeä suudelma
jossain tuolla kaukana.
En kuitenkaan sitä tunne,
mutta aistin sen.

Tuntuu pehmeä kosketus
jossain tuolla kaukana.
Ohjaat kosketuksen liikkeitä
kevein hipaisuin.

Koskettaa polvi toista polvea,
jossain tuolla kaukana.
Polvellasi hivelet rakastasi,
jonka ruskeat silmät hymyilevät.

Vaipuvat rakastavaiset uneen
jossain tuolla kaukana.
Hiljaa sulkevat silmänsä,
unohtavat maailman murheet.

Hetken he ehtivät nukkua,
jossain tuolla kaukana.
Kunnes minä tulen
ja herätän heidät.

Turhaan välttelevät minua
jossain tuolla kaukana.
Kipuni levitä ympäri
molempien kehoa.

Heräävät he huutaen
jossain tuolla kaukana.
Halaavat toisiaan pitkään
ja lopulta sulkevat silmänsä.

Istun pilvelläni
jossain tuolla kaukana.
Puhaltelen saippuakuplia
pimeän avaruuden syvyyksiin.

Kimmeltävät tähtien loisteessa
nuo saippuakuplat.
Kunnes poksahtavat
ja häviävät
jossain tuolla kaukana.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------
Yksin lapsi pahuuden
kulkee maata laahaten.
Jälkeensä jättää
vain vanan pahuuden.
Itkee hän vain verta,
suusta ja silmistään.
Eikä ole ensimmäinen kerta,
kun lapsi häpeää hyvyyttään.

Lumi sitoo hiuksesi
valkoiseen huntuun.
Se peittää alleen
kaiken pahuuden.
Ja hetken aikaa,
vain hetken aikaa,
sä oot vapaa.

Lumi sulaa mustiin
hiuksiin sihisten,
vesi haihtuu,
kuura vaihtuu.
Lapsi kaatuu lumeen
hyvä tulee,
vie taivaaseen.

Lumi sitoo hiuksesi
valkoiseen huntuun.
Se peittää alleen
kaiken pahuuden.
Ja hetken aikaa,
vain hetken aikaa,
sä oot vapaa.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------